Pitkään esittely Hoivametsästä kertoi paikasta, sen mahdollisuuksista, varauskalenterista ja reiteistä miten pääsee paikalle. Jotain puuttui, ja kaikkia suomalaisia perinteitä vaalien se tekijä kaiken takana unohtui kertoa. Nyt tuli kuitenkin fiilis että sekin on tärkeää kertoa että vaikka Freya – jurtta on Hoivametsän sydän, niin vielä siellä Freya – jurtankin sisällä on sydän josta kaikki on kummunnut.
Hoivametsässä häärii se sama elovena-letti Susanna, joka pyörittää myös Alitalon tilan toimintaa. Esittelyn (pitkän, koska en osaa kirjoittaa mitään lyhyesti kuten en tätäkään. Noniin taas mennään… ) löydät klikkaamalla tästä.
Kaikki on energiaa, sanotaan. Kesti kauan huomata, että no ensinnäkin energian voi aistia. Sen jälkeen avautui ihan uusi maailma – energiat puhuu keskenään ja toimivat keskenään. Ihan kuin ihmiset – kaikki eivät vaan oikein tule toimeen. Kun huomaat törmänneesi välillä taukoamattomaan puheeseen, epämääräiseen höpötykseen ja rallatukseen, toistuviin hymyihin ja jopa kärpäsille lässyttävään luonnonlapseen, olet todennäköisesti päässyt samoille taajuuksille kanssani 🤍 Mahdollisesti myös tietämättä tai tahtomatta mutta sori! Kun uskaltauduin kohtaamaan tämän taipumuksen havaita ja etenkin tuntea energioita ja torjumisen sijasta toivotinkin sen lopulta tervetulleeksi, oli ilo huomata kuinka arkeen alkoi tupsahtaa sieltä täältä samoilla taajuuksilla soutavia ihmisiä ja eläimiä. Toiset käy pyörähtämässä ja toiset on tulleet jäädäkseen. Kaikilla on siinä vaiheessa jotain annettavaa kun löydetään soutamasta samoilla taajuuksilla. Tottakai elämään mahtuu kaikenlaisia kohtaamisia ja ihmisiä, mutta ankaran v*tutuksen (hups, mutta siis sensuroin kuitenkin) tilalta on oppinut myös vaihtoehtoisia toimintamalleja koska no, oikein paljon kun tunkee tiettyä tavaraa johonkin niin kyllähän läikkyy yli.
Aivan kuten Alitalon tila, Hoivametsä syntyi kaipauksesta, intuitiosta ja kutsusta rakentaa jotain oman sielun näköistä, sellaista mitä tavallaan jo on mutta sellaista mitä missään ei vielä ole.
Pinnan alla kuiskuttelee kuitenkin siis pippurinen ja väkevä sielu, joka on raivannut polkuaan omannäköisekseen. Kaikkien mieleenhän ne omat sielunmaisemat eivät ole – mutta silloinhan ne tuskin olisikaan omia jos olisivat kaikkien mieleen! Ja hei vielä tää!
Soon osimoilleen niin että ajattelen jotta antaa kaikkien kukkien kukkia, samanväriset kukat passaa hyvin samalle kukkakedolle mutta komiannäkööstä on kans jos on monenväristä sekasin kunhan kukaan ei tukehduta kenenkään juuria.
Siinäpä ne. Ja hei se vielä, että sen lisäksi etten tapa kärpäsiä niin tykkään kärpästen hipsuttelusta käsivarsilla. Eli jos siellä vielä oli joku joka sattui pitämään täysijärkisenä niin hei, nyt toiseen jonoon 🪰
Niin että nähäänpä sitten Hoivametsän merkeissä kärpästen kaverina tai sitten ei todellakaan nähdä ikinä missään. Mutta, päätän esittelyni nyt tähän. Oikeasti.